Kansainväliset ja kansalliset toimet ovat merkittäviä, mutta yksinään monesti riittämättömiä ja toteutukseltaan hitaita kestävyysmurroksen edistämisessä. Siksi alueellisten ja paikallisten toimien merkitys korostuu. Paikalliset toimijat voivat menetellä tehokkaasti ja nopeasti, sillä toimintaympäristö ja -konteksti, jossa murrosta edistetään, on niille tuttu.
Tällaisista toimijoista hyviä esimerkkejä ovat kunnat. Ne ovat paikallisen tason vallan käyttäjiä, ne ovat keskeisessä roolissa yhteisen tulevaisuuden vision luomisessa ja niillä on valmiuksia edistää tavoiteltua muutosta esimerkiksi koordinoinnin, rahoituksen ja suunnittelun keinoin. Kunnat ovat erityisessä asemassa julkisen hallinnon tasona, joka on lähellä kansalaisia ja jolla on mahdollisuuksia aktivoida ja motivoida muita alueen toimijoita sekä luoda yhteistä toimintaa tavoitteiden edistämiseksi.
Suomessa tällä paikallisen tason toimijalla on erityisen keskeinen ja tärkeä rooli murroksen edistämisessä. Kuntien vastuulle onkin annettu noin kaksi kolmasosaa kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteiden toimeenpanosta (Kuntaliitto 2021). Kunnat vastaavat myös monista planetaaristen rajojen turvaamisen kannalta olennaisten päätösten toteutuksesta, kuten maankäytön, asumisen, liikenteen sekä jäte- ja vesihuollon käytäntöjen järjestämisestä. Niiden merkitystä murroksessa lisää entisestään vastuu palveluiden, kuten kasvatuksen ja koulutuksen, järjestämisestä sekä arjen edellytysten luomisesta. Erityinen rooli on jo otettu monin tavoin hallintaan, ja kestävyysnäkökulmat ovat nousseet enenevässä määrin suomalaisten kuntien toiminnan ja strategioiden keskiöön.
Kestävyysmurros ei kuitenkaan tapahdu ainoastaan käytännön innovaatioiden ja toimenpiteiden kautta, vaan edellyttää myös syvempää ja kokonaisvaltaisempaa otetta, jossa huomioidaan kestävyyskriisin juurisyyt. Kyseessä on monisyinen prosessi, joka vaatii vallitsevien – kestävien ja kestämättömien – rakenteiden ja järjestelmien ymmärtämistä sekä niiden taustalla vaikuttavien maailmankuvien, arvojen ja oletusten tarkastelua. Yksilölliset ja jaetut ajattelutavat kestävyydestä muovaavat esimerkiksi tapoja hahmottaa, suhtautua ja puuttua kestävyyskysymyksiin ja niiden ratkaisuihin. Subjektiiviset näkemykset ohjaavat myös sitä, miten ja missä tilanteissa rajoja vedetään ”meidän” ja ”toisten” välille, kuka tai mikä sallitaan tai kenties jätetään ulkopuolelle, tai kenelle suodaan kulloinkin valtaa.
Yksi keskeisimmistä kestävyyskriisin juurisyistä on ihmiskeskeinen ajattelu ja ihmisen luonnosta erottava paradigma, johon Kunta osana luontoa – ihmiskeskeisyyden purkaminen kuntatyössä -hankkeessa pyritään puuttumaan ja jonka muuttaminen on tunnistettu merkittäväksi vipupisteeksi kestävyysmurroksessa. Ihmisen muusta luonnosta erottava ajattelu on monesti erityisen vallitsevaa urbaaneilla alueilla. Kaupunkien kehittäminen onkin ollut länsimaisissa yhteiskunnissa perinteisesti voimakkaan ihmiskeskeistä, ja ne mielletään usein paikkoina, joita suunnitellaan ja rakennetaan vain ihmisten tarpeita varten. Muu luonto nähdään kaupungeissa ihmistä palvelevana; ei-inhimilliseen luontoon suhtaudutaan lähinnä tilastoina ja saavutettavina tavoitteina kuten virkistyksen, hyvinvoinnin ja muiden ekosysteemipalveluiden tuottajana.
Viime aikoina näitä vallitsevia ajattelutapoja on kuitenkin alettu kyseenalaistamaan. Kestävyyskriisin syventyessä ja ratkaisujen tarpeen kasvaessa tutkimusmaailma on enenevässä määrin korostanut tarvetta muuttaa kyseistä ajattelutapaa. Vanhaa mielikuvaa kaupungeista kannattaakin tarkastella kriittisesti ja urautuneiden näkemysten sijaan nähdä kaupungit monilajisina ympäristöinä, joissa huomioidaan myös muiden elämänmuotojen oikeudet ja hyvinvointi. Muutos kuitenkin edellyttäisi, että kaupunkien ja kuntien toimintaa ohjaavasta ihmiskeskeisestä lähestymistavasta siirrytään kohti kokonaisvaltaisempaa ajattelua.
Tähän tarpeeseen Kudelma pyrkii hankkeessaan yhdessä yhteistyökuntien kanssa vastaamaan. Tavoitteena on purkaa kuntasektorin ihmiskeskeistä ajattelutapaa ja vahvistaa kuntatyöntekijöiden ymmärrystä ihmisestä osana luontoa, mikä edistäisi kestäviä käytäntöjä kunnan kaikessa toiminnassa. Hankkeessa painotetaan kuntien kaiken toiminnan ja kehityksen lähtökohtana syvää kestävyyttä, jossa ekologinen näkökulma ja planetaarinen hyvinvointi muodostavat kestävyyden perustan, jota sosiaaliset, taloudelliset ja teknologiset ulottuvuudet kunnassa tukevat. Näin ollen kuntien toiminta ja järjestelmät voidaan nähdä kytkeytyvän osaksi laajempaa, elämää ylläpitävää ekologista järjestelmää, jonka kantokyky tukee kaikkien, sekä ihmisten että muun luonnon, hyvinvointia.
Kunta osana luontoa -hankkeessa pyritään yhteistyössä saattamaan jo näkyvä muutoksen potentiaali käytäntöön kohti kokonaisvaltaista kestävyysmurrosta. Suomalaiset kunnat ovat ainutlaatuisia paikallisia toimijoita, joilla on kykyä tarttua kiperiin kysymyksiin, edistää ihmiskeskeisyyden purkamista työssään ja haastaa uurtuneita näkemyksiä ihmisestä erillisenä luonnosta. Koko luonnon – jonka tiiviiseen kudelmaan ihminen on täysin sidoksissa – tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, mistä näkökulmasta kuntayötä jatkossa tehdään.
Kunta osana luontoa -hanke on Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoittama.
Tärkeimmät lähteet tekstin tukena:
Abson, D. J., Fischer, J., Leventon, J., Newig, J., Schomerus, T., Vilsmaier, U., von Wehrden, H., Abernethy, P., Ives, C. D., Jager, N. W., & Lang, D. J. (2017). Leverage points for sustainability transformation. Ambio, 46(1), 30–39.
Houston, D., Hillier, J., MacCallum, D., Steele, W., & Byrne, J. (2018). Make kin, not cities! Multispecies entanglements and ‘becoming-world’ in planning theory. Planning Theory, 17(2), 190–212.
Jäntti, A., & Peltomaa, J. (2024). Kestävyys kuntajohtamisessa: Analyysi Suomen 21 suurimman kaupungin kuntastrategioista. Focus Localis, 52 (1), 2.
Järvensivu, P., Toivanen, T. T., Vaden, T., Lähde, V., Hakala, E., Majava, A. J., Lummaa, K., & Eronen, J. T. (2019). Ekologinen jälleenrakennus. Audiovisuaalinen tuotos, BIOS. http://eko.bios.fi.
Kuntaliitto (2021). Kestävä kehitys. Luettu 30.1.2025 osoitteessa https://www.kuntaliitto.fi/kuntajohtaminen-ja-digitalisaatio/kestava-kehitys
O’Brien, K. (2018). Is the 1.5 C target possible? Exploring the three spheres of transformation. Current Opinion in Environmental Sustainability, 31, 153–160.