Kestävyysmurroksessa paitsi rakennetaan uutta, samaan aikaan puretaan vanhaa (Feola ym. 2021): uusien, kestävämpien yhdyskunta- ja yhteiskuntarakenteiden tuottamiseen ei voi käyttää fossiilista energiaa, neitseellisiä raaka-aineita tai kapitalistisia ajatusmalleja, joista luopumisella on kiire. Toisaalta ympäristöongelmat itsessään pakottavat meitä luopumaan asioista, jotka ovat monelle tärkeitä. Saammeko vielä kuulla lasten riemun kiljahdukset pulkkamäessä? Näkevätkö lapsenlapsemme peltosirkun laulamassa heinikon suojissa vai menetämmekö sointuvan laulun lopullisesti maisemastamme?
Murroksessa meidän on luovuttava monesta totutusta ja se voi aiheuttaa vastustusta, surua sekä muita voimakkaita tunteita. Pihkala (2024) on tutkinut ekologisiin menetyksiin liittyviä surun tunteita (engl. ecological grief) ja tunnistanut kolme erityisen tärkeää ekokriisiin liittyvää luopumisen ja surun muotoa. Transitional loss and grief kuvaa luopumista ja surua, jotka syntyvät elämään liittyvistä muutoksista ja siirtymistä. Muutokset voivat olla niin fyysisiä kuin psykologisia, kuten lähimetsän hakkaaminen tai ympäristökriisin pakottamat elämäntapojen muutokset. Lifeworld loss, elämisen tapojen menettäminen kuvaa esimerkiksi kulttuurin, elämäntapojen ja perinteiden menettämistä. Esimerkiksi talvien muuttuminen entistä useammin lumettomammaksi kietoutuu suoraan monien suomalaisten vuodenaikojen kiertoa seuraavan elämäntavan ytimeen. Shattered dreams, murskatut haaveet kuvaa tulevaisuuden kuvien muuttumista, esimerkiksi päätös olla hankkimatta lapsia ympäristökriisin takia. Kestävyyskriisi ja -murros muovaa erityisesti monien nuorten kuvia omasta ja koko maapallon tulevaisuudesta ja kietoutuu myös heikkenevään tulevaisuususkoon.
Ihmisten lisäksi myös muut elämänmuodot joutuvat kokemaan mittavia menetyksiä ympäristökriisin alla. Moniko menettää kotinsa, tapansa laulaa, mahdollisuuden hankkia jälkeläisiä, vuorovaikutuksen koko elonkirjon kanssa?
Suru, luopuminen ja menetyksen tunteet ovat väistämättömiä. Samalla ne kertovat meille siitä, mikä on säilyttämisen arvoista. Kysyimme tätä Lahdessa järjestetyssä kunta-alan Luontofoorumissa osallistujilta: mikä on sinulle korvaamatonta, mitä haluaisit säilyttää ympäristökriisin keskellä?
Korvaamattomana koettiin esimerkiksi metsän läheisyys, tuoksu ja rauha; omenat, ruskan värit ja marja- ja sienimaat; kirkas merivesi ja puhtaat järvet; tähtitaivas, hiljaisuus ja pimeys. Menettää ei haluttu myöskään monimuotoisia ympäristöjä, joissa lajit kohtaavat, tätä mahdollisuutta ihmetellä erilaisuutta, taivasta halkovia kurkiauroja ja erilaisia sammalia. Esiin nousi myös ylisukupolvisuus: samat mahdollisuudet nauttia lähellä olevasta monimuotoisesta luonnosta haluttiin säilyttää myös lapsille sekä tukea nuorten toivoa tulevaisuuteen.
Osallistujien puuhun sitomat nauhat itselleen korvaamattomista asioista kertoivat tarinaa monilajisuudesta, ihmistä laajemmasta maailmasta. Luontofoorumissa monilajista näkökulmaa tavoiteltiin myös ohjelmassa. Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen esitteli avajaispuheessaan tapahtuman kunniavieraan, Vesijärvellä kesän aikana näyttäytyneen saukon, jolle oli varattu oma paikka ohjelmasaleissa. Saukko on Suomessa harvalukuinen laji, jonka läsnäolo Vesijärvellä jätti jälkensä koko tapahtumaan. Juuri näitä kohtaamisia ja elinympäristöjä, jotka mahdollistavat lajienvälisen tapaamisen silmästä silmään, meidän tulisi vaalia.
Mitä sinä ajattelet? Mitä haluaisit säilyttää, mikä on sinulle tässä maailmassa korvaamatonta?
Kirjoitus on julkaistu osana Koneen säätiön rahoittaman Ihmistä laajempi kunta -hankkeen kirjoitussarjaa, jossa pohdimme kuukausittain ihmistä laajempaan elämään liittyviä kysymyksiä. Kirjoitus toimii alustuksena yhteiseen keskusteluun: kommentoi kysymyksen herättämiä ajatuksia alle, laita meille viestiä tai ota aihe itse puheeksi vaikkapa työpaikan kahvitauolla. Kirjoittaja Reetta Rossi työskentelee hankkeessa viestinnän ja kuntalaisyhteistyön parissa. Tutustu hankkeeseen: https://www.kudelmaosuuskunta.fi/hankkeet/ihmista-laajempi-kunta/.
Lähteet:
1. Feola, G., Vincent, O. & D. Moore (2021). (Un)making in sustainability transformation beyond capitalism. Global Environmental Change, Volume 69, 2021. 102290.
2. Pihkala, P. (2024). Ecological Sorrow: Types of Grief and Loss in Ecological Grief. Sustainability, 16(2), 849.