Kestävyysmurroksen edistämisessä on monia keinoja, mutta kaikkein syvimmälle ulottuva vipupiste on paradigman muutos – sen kyseenalaistaminen, miten ajattelemme maailmasta, itsestämme ja suhteestamme muuhun luontoon.
Systeemitutkija Donella Meadowsin sanoin: ”Paradigmat ovat järjestelmien perusta. Niistä – yhteisesti jaetuista käsityksistä todellisuuden luonteesta – kumpuavat järjestelmän tavoitteet, tiedonkulku, palautemekanismit, varannot, virrat ja kaikki muu, mikä järjestelmiin kuuluu.” (vapaa suomennos) (1.)
Länsimainen yhteiskuntamalli on pitkälti rakentunut ihmiskeskeiselle ajattelulle, jossa ihminen nähdään luonnosta erillisenä ja sen yläpuolella olevana toimijana. Tämä ajattelutapa juontaa juurensa valistuksen aikaan ja vielä kauemmas antiikin filosofiaan. Se on mahdollistanut järjestelmän, jossa luonnon hyväksikäyttö ihmisen hyödyksi on muodostunut oletusarvoksi, jaetuksi pardigmaksi toiminnan taustalla.
Kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää tämän ajattelumallin purkamista ja uudenlaisten, ihmistä laajempien näkökulmien omaksumista. Tätä työtä tehdään muun muassa Kunta osana luontoa -hankkeessa, jossa kolmannen työpajakierroksen osallistujakuntien yhteisessä etätyöpajassa pysähdyttiin pohtimaan ja jakamaan ei-ihmiskeskeisiä toimintatapoja kuntatyön arjessa. Esimerkkejä nostettiin esille muille eläimille kohdennetuista asumuksista, kuten tekopesistä ja linnunpöntöistä, kaavoituksen viherkertoimeen ja luontopositiivisuustavoitteeseen.
Vallan monet muodot
Työpajassa keskusteltiin myös vallasta – siitä, kenellä sitä on ja miten sitä käytetään. Kuntatyössä valta mielletään herkästi budjettipäätösten kautta, jolloin yksittäisen työntekijän tai päättäjän vaikutusmahdollisuudet voivat tuntua rajallisilta. Kuitenkin, kun tarkastellaan valtaa paradigmanmuutoksen näkökulmasta, avautuu aivan toisenlainen kuva.
Donella Meadows esitteli 12 vipupistettä kompleksisten ympäristö- ja yhteiskuntajärjestelmien muuttamiseen (1). Näitä on sittemmin jaoteltu neljään luokkaan niiden kestävyysmurroksen edistämispotentiaalin mukaisesti (2). Yhteiskunnan suunnittelu ja perimmäiset tavoitteet ovat voimakkaampia vipupisteitä kuin materiaalinen rakenne ja prosessimuutokset. Kuntien ja yhteiskunnan rakennetta ohjaavalla lainsäädännöllä ja budjeteilla on vaikutusvaltaa, mutta vielä suurempaa muutospotentiaalia löytyy tiedonkulkuun, itseorganisoitumiseen sekä ajattelutapojen ja paradigmojen muuttamiseen liittyvistä toimista. (2; 3.) Näillä tasoilla yksittäisellä työntekijällä voi olla yllättävän paljon liikkumatilaa ja vaikutusvaltaa, vaikka muutokset näkyvätkin hitaasti.
Paradigman muutos tapahtuu arjessa
Ihmiskeskeisyyden kyseenalaistaminen arjen keskusteluissa ja päätöksenteossa on osa tätä syvempää muutosta. Se on hidasta, mutta merkityksellistä työtä – kuten pieni puro, joka ajan myötä uurtuu näkyväksi uomaksi. Paradigman muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta se alkaa pienistä teoista ja toistuvista valinnoista. Kuntatyön konkretiassa se voi tarkoittaa viestinnällistä muutosta kohti ihmistä laajempaa ajattelua, kuten “luontoyhteisöistä” puhuminen “luonnon hyödyntämisen” sijaan tai erilaisia päätöksiä valmistellessa sen kysyminen, miten tämä päätös vaikuttaa muihin kuin ihmiseen.
Kuten Meadows sanoi: “Kiteytettynä: jatkat vanhan paradigman epäkohtien ja epäonnistumisten osoittamista, puhut yhä vahvemmin ja varmemmin uuden paradigman näkökulmasta, ja tuot uuden ajattelutavan omaavia ihmisiä näkyviin ja vaikutusvaltaisiin asemiin.” (1.)
Emme voi koskaan täysin tietää, miltä toisesta ihmisestä – edes läheisestä – tuntuu tai mitä hän tarvitsee. Silti voimme kuunnella, asettua toisen asemaan ja puolustaa hänen oikeuksiaan. Sama pätee myös muuhun luontoon, joka ei puhu samalla kielellä, mutta jonka tarpeet ovat yhtä todellisia. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi tietää, mitä kivi ”ajattelee” tai mitä joki ”haluaa”. Riittää, että tunnistamme oman rajallisuutemme ja toimimme kunnioittavasti – aivan kuten toimimme toistemme kanssa.
Jokaisella meistä on valtaa. Meillä on mahdollisuus pysähtyä, kuunnella ja tehdä pieniä päätöksiä, jotka rakentavat tulevaisuutta. Kestävyysmurros ei ole vain suuria strategioita ja poliittisia linjauksia – se on myös kahvipöytäkeskusteluja, sähköpostin sanavalintoja ja arjen priorisointeja.
Kysymys kuuluu: kenen puolesta sinä käytät valtaasi tänään?
Kirjoitus on julkaistu osana Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoittamaa Kunta osana luontoa -hanketta. Kirjoittaja Jaana Laisi toimii hankkeessa kouluttajana. Tutustu hankkeeseen tästä linkistä.
Lähteet:
- Meadows, D. (1999) Leverage points – places to intervene in a system. Hartland: The Sustainability Institute. https://donellameadows.org/archives/leverage-points-places-to-intervene-in-a-system/
- Fischer J, Riechers M. (2019) A leverage points perspective on sustainability. People and Nature. 2019;1:115–120. https://doi.org/10.1002/pan3.13
- Soininen, N., Juhola, S., Kahiluoto, H., Korhonen-Kurki, K. & Salomaa, A. (2022) Kestävyystieteen muutosteoriat. Teoksessa: Teoksessa: Halonen, T., Korhonen-Kurki, K., Niemelä, J. & Pietikäinen, J. (toim.) Kestävyyden avaimet (Luku 3. 107-131.) Gaudeamus. ISBN 978-952-345-182-7.