Kestävyyden kentällä sana kestävyysmurros (sustainability transformation) tulee nykyään yhä useammin vastaan. Myös me Kudelma-osuuskunnassa tavoittelemme kestävyysmurrosta ja uskomme siihen, että nykyinen planeetan rajoja nakertava kurssi on mahdollista kääntää kestävämmälle uralle ja, että meidän ihmisten on mahdollista murtaa nykyinen luonnonvaroja ja itse elämää tuhlaava kulttuuri.
Kuitenkin aina, kun jokin taho alkaa kuuluttaa muutoksen tarvetta, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella ehdotettua muutosta kriittisesti. Mitä kestävyysmurros siis tarkoittaa, kenen asia tai etu se on ja, millä keinoin kestävyysmurrosta tavoitellaan?
Kestävyysmurroksella viitataan suuriin systeemitason muutoksiin, joita erityisesti länsimaisissa yhteiskunnissa pitäisi tapahtua, jotta elämämme olisi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Tämä tarkoittaa toimimista planeetan rajoissa, eli sekä kasvihuonekaasupäästöjen roimaa hillintää, luonnon monimuotoisuuden heikentämisen kääntämistä sen vahvistamiseksi, ympäristöön päästettävien kemikaalien ja muiden saasteiden selvää vähentämistä että eroosion, rehevöitymisen ja monien muiden ympäristöongelmien yhtäaikaista ratkaisemista.
Joskus näitä tavoitteita, joiden avulla pyrimme toimimaan planeetan ekologisissa rajoissa, pidetään toissijaisina muille tavoitteille, kuten talouden kasvulle, työpaikkojen lisäämiselle tai vaikkapa ihmisten sairauksien hoitamiselle. Hetkittäin tällaiset tavoitteet voivatkin olla ensisijaisia, mutta kun tarkastellaan isoa kuvaa tai kymmenien vuosien aikajännettä, jokainen ihmisen luoma järjestelmä, kaupungeista Internetiin – ja ihminen myös itse – on täysin riippuvainen muun luonnon meille tarjoamista resursseista ja palveluista, tai paremmin sanottuna, itse luonnosta.
Kestävyysmurrosta edistämällä tähdätään muutokseen niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasollakin. Sen pohjana on tiede ja ytimessä kokonaisvaltainen ymmärrys, sillä se vaatii muutosta yhtä aikaa yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja sen tulee kohdistua yhtä tarkasti rajattua ongelmaa laajempaan ilmiöiden vyyhtiin. Ei siis riitä, että ratkaisemme fossiilisten polttoaineiden aiheuttaman ilmaston lämpenemisen sähköistämällä yhteiskuntamme, jos samalla käytämme loppuun niin uusiutuvat kuin uusiutumattomatkin luonnonvarat. Murrostarpeen kiireellisyyttä ei myöskään usein hahmoteta, vaan ajatelemme , että ensin pitää ratkoa kiireellisempiä ihmisten välisiä konflikteja ja että kestävyyden edistämiseen voidaan paneutua myöhemmin. On myös huomattava, että osana kestävyysmurros tavoitellaan oikeudenmukaisuutta. Murroksen arvopohjasta on käytävä keskustelua, jotta on läpinäkyvää kenen hyvää sillä tavoitellaan. Kestävyysmurroksessa ei riitä, että tuotetaan hyvää rajalliselle joukolle ihmisiä tai muunlajisia.
Iida Turpeisen Finlandia-voittajateoksessa Elolliset kuvataan 1700-luvun maailmaa, jossa ihmisen muokkaamatonta luontoa oli lähes loputtomiin. Lähes, koska lopulta käy ilmi, että ihminen todellakin voi tappaa kokonaisia lajeja sukupuuttoon. Nykyään ymmärrämme tämän, mutta kaikesta päätellen emme sitä, että lajien hävittämisen lisäksi ihminen voi vallata niin suuria osia kotiplaneetastamme, että muulle elolliselle ja elottomalle luonnolle ei jää tilaa. Kestävyysmurrosta tarvitaan, jotta oppisimme viimein jättämään niille tilaa ja elämään ylikuluttamatta vieraanvaraisuutta, jota muu luonto meille tarjoaa.
Lisää kestävyysmurroksesta