Pihan puut ovat pullollaan omenoita ja syksyn väriloisto alkaa tehdä ympärillä tuloaan. Vietän parhaillani alkusyksyä mummuni mökillä ja täällä oleskelu tuo mieleeni lämpimiä muistoja lapsuudestani. Täällä pääsin onnekseni nauttimaan perheeni kanssa kaikista kesäisistä hetkistä, syksyn hämärtyvistä illoista, talvisista kuukausista ja kevään ensimmäisistä auringonsäteistä. Maalla vietettyjen päivien muistot ovat saaneet minut myös pohtimaan oman luontosuhteeni muodostumista sekä mielenkiintoni heräämistä maapallon elämää ja sen monimutkaisia ekologisia järjestelmiä kohtaan. Uskon, että lapsuudessa mummolassa vietetyillä ajoilla on merkittävä osa elämässäni, ja että ensimmäiset inspiraation siemenet ympäristönsuojeluun istuttivatkin täällä vietetty aika metsän ympäröimänä, kaukana kaupungin kosketuksesta.
Matkani kohti syvällisempää ymmärrystä kestävyydestä alkoi varsinaisesti lukiossa, kun aloin kyseenalaistamaan ruokaan liittyviä valintojani ja kiinnostumaan eläinoikeuksista. Heräsin pohtimaan suhdettani muuhun luontoon sekä ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia, ja nämä mietteet veivät minut lopulta suoraan lukiosta ympäristö- ja kestävyystieteiden pariin Helsingin yliopistoon, josta valmistuin hiljattain valtiotieteiden maisteriksi.
Kestävyystieteen alalla olen perehtynyt erityisesti arvojen, asenteiden ja maailmankuvien muutoksien merkitykseen kompleksisten kestävyyskysymysten taustalla ja ratkaisussa. Näitä kysymyksiä pyrin lähestymään systeemisestä näkökulmasta. Ajatteluani ohjaa myös kiinnostukseni ympäristöfilosofian ja eläinetiikan näkökulmiin sekä näiden soveltaminen kestävyysongelmien ratkaisuun, mikä vaikutti myös maisterintutkielmani aiheen muotoutumiseen. Opinnäytetyössäni tarkastelin systeemisestä näkökulmasta yksilötason biodiversiteetin suojelua, erityisesti tuntoisten 1eläinten kohdalla. Pohdin, voisiko perinteistä kolmijakoa – geneettisen, lajien ja ekosysteemien biodiversiteettiä – painottavaa ajattelua laajentaa elämän perusyksikköön ja huomioimaan myös yksilöiden erilaisuuden, hyvinvoinnin ja oikeudet.
Minua on aina vaivannut ympäristönsuojelua koskevan valtavirtakeskustelun ihmiskeskeisyys. Häiritsevää on, kun esimerkiksi monimuotoisuutta vaalitaan lähinnä silloin, jos se palvelee ihmiskunnalle tärkeitä asioita. Keskusteluun olisi mielestäni tärkeää tuoda aiempaa enemmän esiin vaihtoehtoisia, vähemmän välineellistäviä arvoja, ja ottaa huomioon myös muiden kuin ihmisyksilöiden ja -lajin näkökulmia ja oikeuksia. Harmillisesti esimerkiksi kestävyystieteellisesti tärkeät ympäristönsuojelulliset ja eläinoikeudelliset keskustelut kulkevat usein erillään ja toisinaan jopa vastakkainasettelun sävyttäminä. Tällainen keskustelujen eriytyneisyys on valitettavan yleinen ilmiö nykykulttuurissamme, ja siihen taas olen kokenut hyväksi lääkkeeksi pyrkimyksen kokonaisvaltaisten ajattelumallien, kuten systeemisen ajattelun, käyttämiseen.
Tällaisen kokonaisvaltaisen näkemyksen edistämiseen ihmiskeskeisyyden purkamiseksi ja siiloutumisen estämiseksi pyrin työssäni. Olen Sanni Kouhia, yksi osuuskunnan kestävyysasiantuntijoista.
- Tuntoisuudella (engl. sentience) tarkoitetaan yleisesti yksilön kykyä omata intressejä ja kokea maailma subjektiivisesti, mihin liittyy erilaisten tunteiden ja olotilojen, kuten onnen, ilon, tuskan ja kivun, kokeminen. ↩︎