Muistan sen rusakon paremmin kuin minkään muun rusakon elämäni ajalta. Olin tulossa kotiin helsinkiläisessä lähiössä. Oli loppukesän kuulas ilta. Pitkäkorva istui kymmenisen metriä minusta jalkakäytävällä ja pysähdyin katselemaan sitä. Kysyin itseltäni, mikä erottaa minut tuosta eläimestä? Miksi emme olisi osa samaa kokonaisuutta, yhtä samaa systeemiä? Ja siinä hetkessä koin perustavanlaatuisen luontoon kuulumisen kokemisen, joka siivitti silloin tekeillä olevan maisterintutkielmani tekoa.
Pohdiskelua rusakon kanssa edelsi ajatusmyllerrys, joka asetteli maailmankatsomukseni palaset uuteen järjestykseen, kuullessani luentosalissa maantieteen kandiopiskelijana kysymykset: Oletko sinä luontoa? Entä oletko luonnossa nyt? Nämä kysymykset tekivät minusta luontosuhdetutkijan ja ympäristökasvattajan. Kysymykset esitti Kudelma-osuuskunnan syntyynkin olennaisesti vaikuttanut opettaja ja nykyinen väitöskirjaohjaajani Risto Willamo, jonka kanssa olen saanut kehittää ihmisen luontosuhteen ymmärtämiseen liittyvää kokonaisvaltaista ajattelua maisterintutkielmastani lähtien.
Niin tutkijana kuin ympäristökasvattajana etsin tapoja avata ihmisten ymmärrystä siitä, miten perustavanlaatuisesti me ihmiset olemme osa luontoa. Tämä on monelle intuitiivinen, mutta hähmäinen ajatus. Kudelmassa kehitetyt luontosuhdetta hahmottavat kokonaisvaltaiset mallit ovat monet kerrat auttaneet sekä minua että monia muita ymmärtämään ihmistä osana luontoa selkeämmin. Vielä kompleksisempi tuntuu olevan käsityksemme ihmisen systeemeistä — autoista, kaupungeista, taloista, maataloudesta, teorioista, taiteesta — osana luontoa. Tämän kysymyksen äärellä seilaan itsekin ees taas. Kuitenkin selvää on että ihmisen systeemit ja toiminnot tapahtuvat kokonaisuuden nimeltä luonto sisällä. Tämän systeemisyyden syvä ymmärtäminen on mielestäni yksi tärkeimpiä askeleita kohti yhden planeetan rajoihin mahtuvaa ihmiskuntaa.
Tekeillä olevassa väitöskirjatutkimuksessani kehitän ja tutkin tapoja purkaa kasvatuksen ihmiskeskeisyyttä. Länsimaisen kasvatuksen voidaan nähdä välittävän ihmiskeskeistä, planeetan rajat ylittävää maailmankuvaa, joka on tunnistettu yhdeksi keskeisimmäksi juurisyyksi meneillään olevalle kestävyyskriisille. Ihmiskeskeisyyden purkaminen on myös yksi Kudelma-osuuskunnan päätavoitteista, johon keskitymme esimerkiksi Kunta osana luontoa -koulutushankkeessamme (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Vaikka maailmankuvien tai paradigmojen (yhteisesti jaettujen oletusten ja uskomusten) muuttaminen on usein hidasta, se on väkevä muutoksen vipuvarsi. Työssäni niin ympäristökasvattajana kuin Kudelma-osuuskunnan asiantuntijana olen saanut huomata, miten kipinä tuohon muutokseen voi kuitenkin syttyä nopeasti. Yksi kirkas kysymys tai vaikuttava harjoite voi nyrjäyttää ajattelua hetkessä toiseen kulmaan. Siksi rakastan toteuttaa koulutuksia ja työpajoja; yhdessä merkityksellisten asioiden äärellä oleminen voi todentotta muuttaa maailmaa.
Kirjoittaja on Pihla Soinnunmaa, joka toimii Kudelmassa kestävyysasiantuntijana.
